Ennen kuin designgaraget oli designgaraget, se muistutti eniten varastoa. Kutsuttiin sitä harrastushuoneeksi. Monta vuotta ennen kuin yritykseni perusteltiin oli visioita eli kaipuu harjoittaa jonkinlaista luovaa toimintaa ja omistaa sille huone. Missä häiritsemättä voisi viettää aikaa materiaalien kanssa, kehittää ideoita ja muotoilla käsillä.
Jo kaksikymmentä vuotta sitten minulla oli tämä ajatus – ”saattaa olla, että jossain vaiheessa siirryn siihen suuntaan, ja siksi voi olla hyvä valmistella huone”. Huone jollekin sanomattoman luovalle. Joten suunnittelimme autotalliin 16 m² huoneen, jota omistettiin luovuudelle. Ja koska en silloin tiennyt enempää, enkä osannut aavistaa, että siitä tulisi oikea työ, kutsuimme sitä yksinkertaisesti harrastushuoneeksi.
Jotta siellä olisi miellyttävää oleskella, suunnittelimme sinne kunnollisen ikkunan puutarhaan päin. Betonilattia oli riittävän kulutusta kestävä, mutta seinät verhoiltiin massiivisella puupaneelilla, ja nurkkaan valmisteltiin pieni keittiö (joka ei ole vielä tänäkään päivänä nähnyt päivänvaloa). Niin syntyi harrastushuone, joka pian kalustettiin seinälle ripustetulla vanhalla koulusta löytämälläni puusepänpenkillä, suurella kaapilla ja isoisäni itse tekemällä pöydällä, jolla aikoinaan leivottiin ruisleipää suurperheelle. Sitten täytimme sen kaikenlaisella romulla ja tilaa vievillä esineillä, jotka piti varastoida jonnekin. Se ei kylläkään kuulunut visioon. Mutta luovuus virtasi silti huoneessa. Siellä taivutin metallilankoja ja myöhemmin ompelin (ja edelleen ompelen) tekstiilituotteita.
Harrastehuone täytti luovat tarpeet. Ongelma oli, että huone ei ollut riittävän edustuskelpoinen vierailijoille. Joskus asiakkaat ottivat yhteyttä ja halusivat tulla käymään myymälässä. Mutta minullahan ei ollut myymälää. Se ratkesi niin, että raahasin kaikki muovilaatikot tuotteineen olohuoneeseen, pyöräytin imurin kanssa ja tarkistin perheen kanssa, että kaikki olivat pukeutuneet ennen asiakkaan tuloa. Jälkeenpäin kaikki piti vain pakata ja kantaa taas ulos. Se onnistui, mutta ei ollut optimaalista.
Sitten kävi niin, että minua houkutti hakea Konstrundaniin, avointen ateljeiden tapahtumaan. Yhtäkkiä tuntui motivoituneelta, että harrastehuoneesta tulisi designgaraget. Varastosta tulisi ateljee, showroom ja myymälä. Varastointi järjesteltiin uudelleen ja viimeinen tilaa vievä esine, paksu joustinpatja, naamioitiin BLÅBÄRSSKOG-kankaaseen ja sai jäädä. Syyskuussa 2019 toivotin ensimmäiset vierailijani tervetulleiksi. Silloin se näytti tältä:
Nykyään jopa patja on poistettu, minulla on ompelukoneita ja iso painopöytä, olen löytänyt lisää säilytyskalusteita ja kalustanut uudelleen. Mutta edelleen olen onnellinen tästä luovuuden tilasta. Nykyään voin avata oven vierailijoille ja tietää, että kaikki on kuten viimeksi lähtiessäni. Arvelen, että sinustakin asiakkaana tuntuu mukavammalta astua sisään myymälään kuin perheen olohuoneeseen. Kevään kirpputoriajojen aikana naapurustossa lähes 100 ihmistä löysi tiensä Designgaragetiin muutamassa tunnissa. Sata ihmistä 16 m²:llä! Sitä en nähnyt tulevan silloin, kaksikymmentä vuotta sitten. Mutta kaikki on mahdollista. Kaikki alkaa visiosta.
Kiinnostuitko vierailemaan Designgaragetissa? Meillä ei ole säännöllisiä aukioloaikoja, mutta sanotaan, että se on auki, aina kun olen kotona. Ota yhteyttä, niin avaan oven sinulle. Kun tilaat verkkokaupasta, voit myös halutessasi noutaa tilauksesi Forsbackastigen 6:sta, ja silloin tarkoitan Designgaraget. Tervetuloa!