On mielenkiintoista, kuinka henkilökohtaiset värireferenssit voivat muuttua elämän aikana. Ainakin minun väriskaalani on jo muuttunut moneen suuntaan. Yhtenä ajanjaksona lapsuudessani suosikkivärini oli pinkki. Eikä kukaan voi moittia minua siitä! Monella meistä on varmaan ollut pinkki kausi. Kun sitten pääsin tästä vaiheesta, päädyin toiseen ääripäähän. Pinkistä tuli the big no, no ja tämä itse asiassa jatkui aikuisikään asti. Minun oli todella, todella vaikea suhtautua pinkkiin. Ehkä olin saanut yliannostuksen pinkkiä ja ajauduin sen sijaan siniseen vaiheeseen. Sinisestä tuli elämäni itsestään selvä värivalinta. Taivas ja meri. Kun tapasin ja ihastuin tulevaan aviomieheeni, huomasin tyytyväisenä, että hänellä oli sininen polkupyörä, sininen rannekello, sininen puku, sininen auto ... Ja voin todeta, että se ei ollut hänen haitakseen. Olin sinisessä vaiheessa melko pitkään, ja sininen väri tuntuu edelleen luonnolliselta valinnalta. Sininen on minulle väri, joka kestää pitkään.
Jossain vaiheessa huomasin, kuinka sininen ja keltainen korostavat toisiaan. Luulen, että se oli 90-luvulla, kun näin kuvia siniseksi maalatuista talonpoikaiskaapeista, joiden päällä oli suuria kuivattuja kimppuja niittyleinikkiä. 20-vuotiaana ihastuin sen hetkisiin väritrendeihin, joten kun aloimme tapetoida vuokra-asuntoamme, päätimme tehdä yhden huoneen siniseksi, yhden keltaiseksi ja yhden oranssiksi. Se saattoi olla elämäni värikkäin huippukohta.
Kun valitsimme värejä vasta rakennettuun taloomme, joka valmistui vuonna 2005, ihastuin jälleen trendiin. Valkoinen ja harmaa. Olin myös kyllästynyt väreihin seitsemän vuotta vuokra-asunnossa ja koin, että koti, jossa oli hillitymmät värivalinnat, tekisi hyvää sielulle. Ja siinä jossain kohtaa tajusin henkilökohtaisesti, että voin hyvin rauhallisessa ja hillityssä väriskaalassa. Väri vaikuttaa mielialaan, eikä tunteideni ja mielialanvaihtelujeni tarvitse vahvistua seinien voimakkaiden värien vuoksi. Ajan myötä on tosin tullut muutama uusi seinäväri sinne tänne, mutta ne ovat vaimeampia versioita, jotka eivät ole läheskään verrattavissa 90-luvun versioon.
Opiskeluaikana, kun opiskelin muotoilua, sinapinkeltaisesta tuli minun tunnusvärini. Kaikki opiskelutoverini tiesivät, että Linda piti sinapinkeltaisesta. Ja se on edelleen mukana, vaikka väripaletti onkin ajan myötä laajentunut. Nykyinen värimaailmani, joka näkyy myös kuvioitujen tuotteideni valikoimassa, on tämän kevään asti sisältänyt murrettuja sinisen, keltaisen ja vihreän sävyjä, sekä mustaa, ruskeaa, harmaata ja valkoista. Mutta ei punaista. Ehkä lapsuuden pinkki on kummitellut. En oikeastaan tiedä, sillä minulla ei ole mitään suhdetta punaiseen.
Tiesitkö muuten, että värikkäin tuote, mitä minulla on tähän mennessä valikoimassani, on MEJSLA-tarjotin?
Punaiseen liittyen, suunnittelen tällä hetkellä Pohjanmaan käsityöperinteestä inspiroituneita kuoseja, ja perinteessä punainen on selvästi hallitseva väri. Sitä ei voi kiertää. Kun sitten tein Korsnäsin paidasta inspiroituneen kuvion, joka on hyvin paljon punainen, tunsin, että oli aika haastaa itseni ja laajentaa henkilökohtaista väriskaalaani. Vaikka päätin murtaa punaista ja lisätä siihen melko paljon mustaa, ruosteenpunainen sävy, johon lopulta päädyin, on mielestäni punaisen pätevä edustaja. Näin siis kävi, kun ruosteenpunaisesta tuli osa kuosien ja näyttelyn väripalettia. Askel askeleelta väripalettini siis laajentuu.
Tältä näyttää ruosteenpunainen TRÖJFRÖJD-kuosi. Päätin säilyttää Korsnäsin paidan tyypillisen värityksen, punaisen, vihreän ja valkoisen, mutta vaimensin värin voimakkuutta.
Yksityiselämässäni minulla on henkilökohtainen väripaletti, johon valintani perustuu, kun saan itse päättää. Muotoilijana ja sisustussuunnittelijana sen sijaan, asiakkaan väripaletti tiomii referenssinä. Päätökset tehdään niin, että asiakkaani viihtyisi ja voisi hyvin. Onhan selvää, että jokaisella meistä on omat värireferenssit. Käsite lempiväri, jota oppii pienestä pitäen, voi ehkä jossain määrin olla rajoittava. Mikä on lempivärisi? Ikään kuin pitäisi valita vain yksi. Ja jos minun on valittava vain yksi, pidänkö sitten lämpimistä vihreän sävyistä paremmin vai suosinko kylmää vihreää, jossa on paljon sinistä? Voidaanko olla yhtä mieltä siitä, että värikeskustelussa ei yksinkertaisesti ole lopullisia eikä yleisiä vastauksia?
Miltä muuten sinun värimaailmasi näyttää tänään? Onko jokin erityinen kokemus värjännyt palettiasi?