Vajaa vuosi sitten sain Svenska kulturfondenilta 1-vuotisen työskentelyapurahan. Se tarkoittaa, että minulla on kokonaisen vuoden ajan mahdollisuus syventyä muotoiluun ja kehittyä luovassa työssäni. Vuoteni alkoi marraskuussa ja jatkuu lokakuun loppuun, joten olen itse asiassa vasta aloittanut.
Stipendivuoteni teemana on kuosisuunnittelu Pohjanmaan käsityöperinteen innoittamana. Aloitin jo kesällä tutustumiskierroksella kotiseutumuseoihin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Yhdessä mieheni kanssa, ja joskus tyttären, ystävien, äidin ja veljen seurassa, vierailin yhteensä 20 kotiseutumuseossa Kokkolasta Kristiinankaupunkiin. Siitä tuli todellinen kotiloma ja teemakesä.
Muistat ehkä, että kesä 2021 oli kuumempia lajia? Voin paljastaa, että kotiseutumuseoissa ei yleensä ole ilmanvaihtoa tai ilmastointia. Kiipeäminen kapeita, jyrkkiä tikapuita pitkin ahtaisiin, pölyisiin parviin ja vintille, kasvomaski päällä, lähes kolmenkymmenen asteen lämmössä ei ole suositeltavaa. Mutta teimme sen silti, etsiessämme inspiraatiota. Suuri kiitos miehelleni, joka oli mukana tässä seikkailussa lomallaan, valittamatta lainkaan.
Museokiertue tuotti peräti 2853 valokuvaa. Kaksituhattakahdeksansataaviisikymmentäkolme. Joten minulla on nyt todella täynnä kuva-arkisto, eli inspiraatiota eliniäksi. Tämä ei tietenkään tarkoita, että tyytyisin tähän ja katkaisisin inspiraatiovirran lopullisesti. Onko se edes mahdollista? En todellakaan usko. Eikä se myöskään tarkoita, että loppuelämäni suunnittelisin ainoastaan käsitöistä inspiroituneita kuoseja. Sen tiedän varmuudella. Mutta tiedän myös, että käsityöperinne-teema on ollut juurtunut minuun jo pitkään. Se on osa minua. "Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu", sanotaan. Uskon, että sama pätee taiteelliseen ilmaisuun.
Uskon, että kestävyyttä ja pitkäjänteisyyttä tulevaisuuteen voi löytää osittain myös katsomalla taaksepäin. On olemassa eräänlaista vakautta ja perusturvallisuutta siinä, mikä on kestänyt yli sata vuotta, olipa kyseessä sitten puu metsässä tai puulusikka, jonka isoisän isoisä on huolellisesti veistänyt lapselleen.
Olemme tässä ja nyt, mutta olemme myös osa sitä, mikä on ollut jo kauan sitten. Kaikki liittyy kaikkeen. Mielestäni siinä on jotain toiveikasta.
Joten säästän tuhansia kuviani hikisestä museokiertueesta punaisissa hirsitaloissa. Ne ovat tuhansia juuria syvällä pohjalaisessa mullassa.
---